Information architecture is a matter (en)

(Finnish edition copy)

Take the first review of Inmon’s model compared to Kimball’s model (original links do not work any more) – both of those guys are the pioneers of the information architecture and a very well-known influencers from the early 1980’s.

Inmon: All corporate information, further processed, “one truth”. A central data warehouse. Data Warehouse including historical data – the Corporate Information Factory (CIF)

Inmon’s CIF includes the data from the operational systems, data transfer and processing processes (ETL), data warehouse, and the establishment of the special needs of smaller data warehouses (data marts). Data Marts are always the data warehouse data, “one truth”, never data from anywhere else. These are the special needs of different departments and processes, analytical solutions, etc.

Data integration is time-consuming step. This work requires the utmost diligence, discipline. The entire organization is committed to information architecture.

CIF: A Data Warehouse should be located in a normalized relational database format. History-containing structures may be permitted to also be “de-normalized”, at least to some extent.

The work is a long-term, construction will last a long time, but in return is expected to be and should be long-lasting and reliable data architecture.

Kimball’s model is considered to represent “opposite” view of how the company will design and build architecture. Kimball’s model is also called “dimensional” model (stars, snowflakes).

In this approach, dimensional data structures (data marts) come directly from the organization’s applications. The same information can be transferred to more than just a single data mart, depending on the function of the individual models.

Interest and the criterion of this approach is the speed of development. Analytical and reporting needs can be quickly implemented when there is not a target to design and build the whole enterprise on a common data repository. Inmon other hand says that Kimball’s model used for the company there is no “one truth”

Kimball’s Read More

Information architecture is a matter

(English edition copy)

Tietoarkkitehtuurilla on väliä

Otetaan ensin tarkasteluun Inmon:in malli vs Kimball:in malli (edellisissä olleet linkit vanhentuneet) – Molemmat mainituista herroista ovat tietoarkkitehtuurien pioneereja ja erittäin tunnettuja vaikuttajia jo 1980 luvulta alkaen.

Inmon: Kaikista organisation (Enterprise) tiedoista koostettuna ja jalostettuna ”yksi totuus”. Tietovarasto keskeinen. Tietovarastossa historioidut tiedot – Corporate Information Factory (CIF)

Inmon:in CIF pitää sisällään operatiiviset järjestelmät, tietoa tietovarastoon siirtävät ja jalostavat prosessit, tietovaraston ja tietovarastosta erityistarpeisiin muodostettavat pienemmät tietovarastot (data marts). Data Mart:it muodostetaan aina tietovarastosta, ”yhdestä totuudesta”, ei koskaan mistään muualta. Näitä erityistarpeita ovat mm. eri osastojen ja prosessien tarpeet, analyyttiset ratkaisut jne.

Aikaa vievä vaihe on organisaation eri sovellusten tietojen integrointi ja siirtäminen tietovarastoon. Tietovarasto ja koko CIF arkkitehtuuri rakennetaan koko organisaation näkökulmasta yhteiseksi ”totuudeksi”. Tämä työ vaatii äärimmäistä huolellisuutta, kurinalaisuutta ja koko organisaation sitoutumista mallinnettavaan ja rakennettavaan tietoarkkitehtuuriin.

CIF:issa tietovarasto tulee sijoittaa relaatiokantaan ja normalisoituun muotoon. Historian sisältävien rakenteiden sallitaan olevan myös ”de-normalisoituja”, ainakin jonkun verran.

Työ on pitkäjännitteistä, rakentaminen kestää pitkään, mutta vastineena tuloksen uskotaan olevan ja tulee olla pitkäkestoinen ja luotettava tietoarkkitehtuuri.

Kimball:in mallin katsotaan edustavan ”vastakkaista” näkemystä siitä, kuinka yrityksen tulee arkkitehtuurinsa suunnitella ja rakentaa. Kimball:in mallia kutsutaan myös ”dimensionaaliseksi” malliksi faktatauluineen ja dimensiotauluineen (tähtimalli, lumihiutale).

Tässä lähestymistavassa tiedot dimensionaalisiin rakenteisiin (data marts) tulevat suoraan organisaation sovelluksista. Sama tieto voidaan siirtää useampaankin kuin vain yhteen data mart:iin riippuen yksittäisten mallien funktiosta.

Etu ja peruste tässä lähestymistavassa on kehittämistyön nopeus. Analyyttiset ja raportoinnin tarpeet saadaan nopeasti toteutettua, kun ei oteta tavoitteeksi suunnitella ja rakentaa koko yrityksen käyttöön yhteistä tietovarastoa Inmon:in mallin mukaisesti. Mutta Inmon:in mukaan Kimball:in mallia mukaillen yritykseen ei synny ”yhtä totuutta”. Read More

Mikä silloin oli “in” – The future reflects the past – What was “in”

… and the same in English below…

Kuinkahan kauas nyt palataan, joku nyt varmasti ihmettelee otsakkeen lukiessaan. Otan tässä kuitenkin nyt vain tällaisen lyhyen askeleen ja palaan vain 1990 luvun lopulle. Heräte tähän syntyi, kun selasin vanhoja arkistoituja verkkosivuja TDWI Finlandin alkuajoilta 1997 – 2000. Meillä Suomessa oli kova DW buumi ja kaikki seminaarit tästä aiheesta olivat täynnä. Myös TDWI herätti samaan aikaan Suomessa valtavan innostuksen BI ammattilaisten keskuudessa. Myös asiakasorganisaatiot olivat innokkaasti mukana, ainakin ne isoimmat, joissa tietovarastoja ja business intelligenssiä kovasti työstettiin. Tietovarastointia esitettiin liiketoiminnalle “mahdollistavana” teknologiana, jonka avulla saatiin aikaiseksi paljon sellaisia asioita, joita pelkillä raportointivälineillä ei oltu onnistuttu siihen asti kunnollisesti rakentamaan.

Samalla alettiin kiinnittää enenevästi huomiota tietoarkkitehtuureihin. Tietoarkkitehtuurikeskustelut olivat välillä kuumiakin, kun syntyi niin kutsuttuja “oikeita ja vääriä” tapoja ajatella ja toteuttaa asiaa. Muistan itsekin, kuinka Kööpenhaminassa vuonna 2000 SAP:in kaverit hillitysti hiiltyivät, kun Bill Inmon esityksessään arvosteli, ettei SAP:in tietoarkkitehtuuri (BIW) täytä tietovarastoinnin tunnusmerkkejä. Ja kuinka lopulta Bill uhkasi poistattaa kaverit salista, kun takarivin vastaväitteistä ei tahtonut tulla loppua. Silloin Bill kumppaneineen kehitti Corporate Information  factory -konseptia, jossa tietovarastot ja datamartit, eturivin (near line storage) ja takarivin (secondary storage) tietovarannot, ja operatiivisetkin (ODS) takaisinkytkennät analyysien tuloksina löysivät kukin paikkansa ja tehtävänsä. Konseptien kehittäjille tämä oli kulta-aikaa, myös seminaarien järjestäjille ja ammattiesiintyjille.

Voitte nyt tehdä omia löytöjänne materiaaleista, seminaarien ohjelmista ja esittelyistä, jotka olen koonnut verkkosivullemme http://www.tdwi.fi/tapahtumia-events/tapahtumia-alkutaipaleelta/ . Tuolta sivultamme löytyvät koosteena materiaalit, jotka ovat tallessa säilyneet kuten seminaarien ohjelmat ja esittäjät ja yksityiskohtaiset esittelyt. – Stockholm 1997, Stockholm 1998, Helsinki 1998, Copenhagen 2000

Seminaareissamme koulutuksia ja esityksiään pitivät alan kovat nimet kuten W.H. (Bill) Inmon, Barry Devlin, Mitch Kramer, Richard Rist, Johan Wallin, Doug Hackney, Sean Kelly, J.D.Welch, Neil Raden, Wayne Eckerson, Steven Crofts, Laura Williams, Åke Magnusson, Christer Carlsson, Cynthia von Hollen, Paul Jameson ja Roger Halbheer.

Bill Inmonin keynote -esittelyssä 26.1.2000 Kööpenhaminassa kirjoittiin näin:

“But most importantly, the application vendors – ERP, CRM, electronic commerce – have discovered that they have to have a warehouse if they are to fulfill the promises that have been made. This presentation addresses where data warehouse is today and why data warehouse is at the center of success for your information systems.”

Isoja sanoja tuolloin kerrottiin tietovaraston merkityksestä liiketoiminnalle ja sen paikasta tietojärjestelmien arkkitehtuurissa.

– – –

Sure someone is wondering how far back in time we go now. However, I will only return to the years 1997-2000. The idea of this post was born when I went through the old archived webpages TDWI Finland from the early days. In Finland, we had a tough DW boom, and all the seminars on this topic were full. At the same time, TDWI also aroused great enthusiasm for BI professionals in Finland. Also, customer organizations were eagerly engaged in, at least the biggest of them which significantly developed data warehouses and business intelligence. Data warehousing was presented as an enabling technology for the business, which brought about a number of things that had not been successfully built up by the reporting tools until then.

At the same time, more attention was paid to information architectures. The information architectural discussions were sometimes hot, as so-called ‘real and false’ ways of thinking and doing things were born. I remember myself how a couple of SAP people in Copenhagen in 2000 got a little bit frustrated when Bill Inmon in his performance criticized that SAP’s BIW data architecture didn’t fulfill the characteristics of data warehouse. And finally, Bill threatened to remove the guys from the hall when the back row protests only continued and continued. At that time, Bill and his partners developed the Corporate Information Factory concept, where data warehouses and datamarts, near line storage and secondary storage, and operational storages (ODS) found their place and mission. For concept developers this was a golden time. This was also a golden time for seminar organizers and professionals, too.

You can now make your own findings of these materials, programs and presentations that I’ve put together on our website http://www.tdwi.fi/tapahtumia-events/tapahtumia-alkutaipaleelta/. – Stockholm 1997, Stockholm 1998, Helsinki 1998, Copenhagen 2000.

In our seminars, trainings and presentations were held by top industry names such as W.H. (Bill) Inmon, Barry Devlin, Mitch Kramer, Richard Rist, Johan Wallin, Doug Hackney, Sean Kelly, J.D.Welch, Neil Raden, Wayne Eckerson, Steven Crofts, Laura Williams, Åke Magnusson, Christer Carlsson, Cynthia von Hollen, Paul Jameson and Roger Halbheer. Read More